2. Perheen tuki

Ajatus oli alkanut hahmottua aivoissani. Yhdistäisin bloggaamisen ja moottoripyörän tuunauksen. Molemmat ovat minulle uusia aluevaltauksia. Lukihäiriöisenä olen aina vältellyt kirjoittamista ja kuten aiemmin mainitsin, moottoripyörät ovat minulle tuttuja kuin ydinfysiikka.

Tyylilleni uskollisena läväytin idean tuoreeltaan perheelleni kommentoitavaksi. Olen aiemmissa projekteissani kokenut vähintäänkin pilkkaa ja ivaa, mutta tämä ajatus räjäytti suorastaan pommin. Kommentit olivat paitsi epäileviä myös hilpeän huvittuneita. Tästä päättelin, että projektini on vähintään riittävän haastava. Ei muuta kuin puuhakkaasti eteenpäin.

Bonuspoikani Ville kuitenkin ymmärsi välittömästi hankkeen mahdolliset hyvät puolet, esimerkiksi tarvittavien laitteiden ja tilojen yhteiskäytön. Sisareni Päissi, joka ehkä tuntee minut parhaiten, ymmärsi heti, ettei kannata taistella turbulenssissa, vaan on helpompi liitää mukana ja ottaa kaikki mahdollinen ilo irti. Elämän leiskettä aidoimmillaan.

Ymmärrän, että perheeni vastustaa hanketta. Aikaa, rahaa ja työtä tämä kaikki tulee vaatimaan. Tarvitsen varmasti myös apua, niin fyysisesti kuin henkisesti. Projekti vaikuttaa taatusti myös läheisiini.
Ensireaktion ja vilkkaan facebook keskustelun jälkeen, he kuitenkin tukevat minua. Kuten aina.