25. Taistelu väsymys

Osan odottelu alkaa tympiä. Kaikki ulkomailta tilatut kolskeet ovat saapuneet jo aikaa sitten. Odotamme vain ja ainoastaan sitä yhtä ainoaa palikkaa, jonka tilasimme suomalaisen, valtuutetun huoltoliikkeen kautta uutena. Halusimme, että battery tray on tuoretta muovia ja taatusti sopiva. Homma ei nyt etene ennen sen saapumista.
Ville oli viikonloppuna vaihtanut vanhan mittariston sisuskalut ehjiin kuoriin. Tinannut, mutta ei turannut, eli nyt mittaristossa on alkuperäiset Hatkan kilometrit näkyvissä. Paikalleen mallattu takahäkki antaa muodot jo mukavasti esiin. Hatkasta tulee oikeasti melko loihakka peli.
Itse vietin viikonlopun maalla ja Ville pakersi yksin pyörän kimpussa. Lievittääkseni tästä aiheutunutta huonoa omaatuntoa, aion huomenna paneutua rekisterikilven uusimisen haasteisiin. Hatkan kilpi on taittunut kahtia, eikä sitä voi ehjätä.
Mihin moottoripyörissä ripustetaan karvanopat? Wunderbaum lienee melko turha? Olen vakavissani alkanut pohtia yksityiskohtaa, joka erottaa Hatkan muista samankaltaisista. Siitähän on nyt tulossa hyvin alkuperäisen näköinen. Jos jollain on hyviä ideoita, niin otetaan lämmöllä vastaan.

24. Voimaantuminen alkaa

Hatkan osat ovat nyt käytännöllisesti katsottuna hankittuna. Pieniä puutteita toki löytyy, kuten ohjaustangon painot, etujarrunestesäiliö ja joku ruuvi. Kovin ovat pieneksi kutistuneet tarpeet ja hyvä niin. Huteja ei vieläkään ole maailmalta tilatuissa osissa ollut, mutta vielä on paketteja matkalla.

Ville on viettänyt maalinhuuruisen lauantain varastossa ja saanut ihmeitä aikaan. Dremel osoittautui loistavaksi peliksi pikku fiksausten pohjatöissä.
Viikonlopun saldona Hatkan nousu raadosta uljakkaaksi pyöräksi edistyi melkoisesti. Yläkolmio asennettuna. Ramair ja siinä kiinni oleva metallihärpäke paikoillaan. Ajovalo kiinnitettynä ja kahvat vaijereineen paikoillaan. Pakoputket, syyläri ja äänimerkki kiinnitetty. Mielenkiintoista oli esimerkiksi pakoputkentiivisteiden vaihto. Sinänsä helppoa, mutta eipä ole koskaan tullut ajateltua edes moista puuhaa. Oppia ikä kaikki.

Öljynsuodattimen irrotus oli melkoinen rehoo. Työkalumme eivät ehkä olleet ihan viimeisen päälle parhaat ja menetelmät sen mukaisia. Lopulta lyötiin ruuvimeisseli läpi suodattimesta ja käytettiin apuna putkipihtejä sekä vasaraa. Ei kovin kaunista katsottavaa, mutta niin vain tuli sekin homma tehtyä. Koneessa oli öljyä jäljellä vain nimeksi. Nyt kiinnostaa kovasti, mitä kuivat vuodet ovat saaneet Hatkan sisuskaluille aikaan. Moottorin sivuposki on vaihdettu ja nesteet ostettuna. Periaatteessa öljyt ja jäähdytinnesteet voisi kaataa sisälle koneeseen, mutta päätimme antaa innon vielä yltyä. Kytkin kiinnitettiin paikoilleen ja sen verran saatiin kokeiltua, että vaihteet tuntuivat toimivan ihan ok.

Hatkassa on letkuja, piuhoja ja vaijereita paljon. Jotenkin kuvaavaa tälle on se, että seisontatuestakin lähtee joku piuha. Miksi ihmeessä? Valistunut arvaus on, että jossain syttyy varoitusvalo, jos pyörä lähtee liikkeelle seisontatuki ala-asennossa.  Voin olla väärässäkin.

Tankki mallattiin paikoilleen ja kas, etukeula näytti jo sangen somalta.



Voimaantuminen alkaa

Kunhan takarengas saadaan fiksattua ja tasapainotettua, päästään kasaamaan takaperää

23. Ergonomiaa keski-ikäisille

Meidän piha-alueelta voi hyvällä tuurilla bongata urheilullisen, hoikan, kauniin, jäntevän ja lihaksikkaan naisen. Kesällä hän kurvailee sulavasti moottoripyörällään. Valitettavasti se en ole minä, vaan naapurin rouva.

Yhtä valitettavaa on se, että olen keski-ikäinen, hiljalleen paksuneva, huonokuntoinen lyyhertäjä. Ikänäkö alkaa vaivata ja kaikenlainen kyykistely ja pinnistely tuntuvat vähintäänkin vastenmieliseltä. Pakko on ottaa ergonomiset ratkaisut käyttöön ja luopua visiosta sankarimekaanikosta, joka ilman työkaluja oikoo pellit ja kiertää mutterit paikoilleen.

Heikkoa selkää ja taipumusta närästykseen voi kompensoida asettamalla pyörän riittävän suurelle ja tehokkaalle nosturille, joka samalla toimii työkalutelineenä. Ominaisuuksiin tulee kuulua helppo säädettävyys ja riittävä nostovara. Unelmana on saada korjattava kohde silmien tasolle. Pyörä pitäisi saada siirretyksi siististi syrjään tarvittaessa.

Hatka painaa noin 200 kg. Mistä moinen ihmenosturi löytyy?

Omani ostin kierrätyskeskuksesta, halvalla. Täyttää kaikki edellä mainitut vaatimukset, helposti. Lisänä on isot, lukittavat kumipyörät ja loistavan hyvä valoteline. Mikä ihme?

Merivaaran valmistama, kromattua terästä oleva sairaalasänky. Tukeva ja kätevä. Muistuttaa siis minua :) Tippapulloteline toimii loistavasti valaisimen pidikkeenä, mutta voisihan siihen ripustaa vaikka viinipönikän, jos viinistä sattuu pitämään.

Sängynpohjalle kumimatto tms. ja jo pysyy ruuvit tallessa ja lattiat siistinä.

Valaistus ja selän ergonomia on siis ratkaistu. Entä jos ei jaksa seisoskella? Samaisesta kierrätyskeskuksesta mukaani tarttui pyörätuoli. Sillä on kätevä pyörähtää hakemassa harvemmin tarvittavia työkaluja. Bonuksena mukiteline, johon kätevästi solahtaa tölkkikin. Melko luksusta.

Rakastan kaikenlaisia vempeleitä ja en tietenkään voinut vastustaa tarjolla olevaa, samaisen Merivaaran valmistavaa, henkilönostinta. Nosturi on akkukäyttöinen ja sen kapasiteetti on 150 kg. Yksi irrotettu moottori on jo saanut siirron työtasolle sen kiidättämänä. Helppokäyttöinen ja kumipyörät alla, kuten asiaan kuuluu.

Olen välinevärkkääjä ja ylpeä siitä :)