22. Ajonesto

Nuoruudessani ajonesto tarkoitti sitä, että ei ollut rahaa bensaan. Muistikuvieni mukaan paikallisia nuorukaisia ei koskenut säännökset iästä (mopokorttia ei varmaan edes vaadittu), kypärästä, nopeudesta tai edes selvin päin olemisesta. Kun paikalliselle tanssilavalle siirryttiin pikkuteitä pitkin, oli aivan normaalia, että pyörän päällä kulki porukkaa niin monta kuin siihen suinkin mahtui, eli neljä henkilöä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisasi.

Hatkan ajonesto onkin sitten vähän modernimpi versio. Pääavain on tietystikin katkennut virtalukon sisälle. Onneksi tämä punapäisen master -avaimen pää koodeineen on tallessa. Toista avainta ei tietenkään ole, vain pelkkä jyrsimätön aihio siitä. Onneksi vävy on työnsä kautta perehtynyt avainten koodauksiin. Muuten olisi voinut vierähtää tovi jos toinenkin netissä selaillen.

Nyt selvisin sillä, että selvitin ajoneston toimintaperiaatteen ja tentin sen hänelle suullisesti. Väittää, peeveli soikoon, että minun pitää oikeasti prosessin omistajana ymmärtää nämä kuviot. Suomessa nämä koodaukset ja uusien avainten valmistuksen hoitaa, käsittääkseni monopoliasemassa oleva, Mikkeliläinen Lukkosepät. Vävyn kautta asia hoidettiin niin, että avain sunnuntaina ohi ajaessa postilaatikkoon ja seuraavalla viikolla nouto. Olisi varmaan järjestynyt postitsekin, mutta tämä toimi tällä kertaa näppärästi näin.

Osia odotellaan maailmalta edelleen. Hankkimatta on edelleen takahäkki, takavilkut, etujarrunestesäiliö, oikea etujalkatappirunko sekä takahäkki ja ohjausiskari (löytyvät tosin jenkeistä käytettynä, mutta hinta on vähän kallis).

Rahoituksesta sen verran, että muistin omistavani mikroskooppisen pienen, mutta tähän hankkeeseen riittävän osakesalkun. Realisoimalla sen saamme hankkeen saatetuksi loppuun saakka. Kullasta ja "hiomattoman timantin" myynnistä saadut rahat alkaa olla käsitelty. Kustannusarvio näyttäisi kuitenkin pysyvän hyvin kasassa, vaikka pieniä yllätyksiä vielä löytyisikin.

21. Tullauksesta

Olemme haalineet Hatkaan osia ympäri maailmaa. Kiitos  tietotekniikan ja verkottuneen maailman. Sanasto alkaa olla hallussa niin suomeksi, englanniksi kuin saksaksikin. Valokuvat ilmoituksissa ovat yleensä laadukkaita.

Jos olisi aikaa ja viitseliäisyyttä, niin etsimällä osia ulkomailta kiireisille/tietotekniikka taidottomille/muuten haluttomille pyörien värkkääjille ja hankkimalla osia ostopalveluna heille kotiin toimitettuna, voisi ansaita kohtuullisesti rahaa. Kysyntää tällaiselle palvelulle luulisi olevan. Mikäli projektin aikataulu ei painaisi päälle, niin voisin vaikka innostua. Heitän nyt siis idean julkiseen jakoon. Saa toteuttaa.

Osia on alkanut saapua hiljalleen. Tullaus on minulle edelleen hämärän peitossa. Joskus paketti tupsahtaa postiin, toisinaan  kotiovelle tai sitten tulliin. Aiemmin lähin tulli sijaitsi noin kilometrin päässä asunnostamme. Siellä tuli toisinaan pönötettyä tuijottelemassa venäläisiä rekkakuskeja paketin noutovuoroa odottaessa. Jonoa yleensä oli kohtuullisesti.

Nykyisin lähin tulli sijaitsee Vantaalla ja ehdin jo hieman harmitella asian nykytilaa. Ei sillä, että venäläisten rekkakuskien tuijottelu olisi ollut jotenkin ylimaallisen ihanaa, mutta pelkäsin (lapsellisuuttani) joutuvani asioimaan siellä saakka.

Ei puhettakaan. Asia hoidetaan nykyisin pankkitunnuksilla siististi ja kätevästi netissä. Ohjeet ja tiedot tulevat kotiin postissa, muutama minuutti tietokoneella ja jäädään odottamaan postilähetystä. Suomessa postimaksuja tullatusta tavarasta ei enää tarvitse maksaa. Prosessi on mielestäni ihan kätevä.

En vain edelleenkään ymmärrä näitä pakettien kulkureittejä, tullimääräyksistä puhumattakaan. Yritin lueskella asiasta keskustelupalstoilta, mutta yhtä vaikeaa asian hahmottaminen tuntuu olevan muillekin. Lohdullista sinänsä.

Nyt sitten mennään kivi, paperi ja sakset menetelmällä. Noin joka kolmas paketti EU:n ulkopuolelta tulee tullin kautta, jollin hintaan lisätään tullimaksu. Silti osat jäävät edullisemmiksi kuin suomesta ostettuna. Käytettyjen osien kohdalla tarjonta on suomessa luonnollisesti myös melko vaatimatonta verrattuna globaaliin tarjontaan.

Ainoa hankaluus tullauksessa on se, että asiakirjat tulee säilyttää kuluvan vuoden jälkeen vielä kolme vuotta.

EU:n alueelta tilatessa ei tullia tarvitse pohdiskella.

20. Verkoilla

Nuoriso lähti ns. kirotulle järvelle pilkille. Nimi kertonee kalan saannin todennäköisyyden. Minä läksin kokemaan verkkoja. Liikunta- ja ulkoilmarajoitteisena ihmisenä (=ei huvita) päädyin käyttämään Elisan 3G verkkoa.

Varaosamyyjät pitäkööt tunkkinsa ja muut kolskeensa. Suuntasin nettiin ja aloitin varaosien etsinnät. Hatkan purkutyö on edennyt hiljalleen ja uusittavia osia on listalla reilut kolmekymmentä. Antauduin huikaisevan virtuaalimaailman syövereihin. Kyyläsin motoristien kotisivuilta ja keskustelupalstoilta osoitteita ja kokemuksia verkkokaupoista. Seuranneiden tuntien aikana sairastuin pahaan informaatioähkyyn. Kuvia, osia ja termejä imeytyi verkkokalvojen välityksellä aivojeni sopukoihin.

Yleissivistykseni laajeni ja hyöty tehdystä työstä on myös taloudellisesti merkittävä. Hatkan myyjä oli kysynyt osien hinnat kaatumisen jälkeen ja silloin summa oli ollut noin 3 500 €. Vaikka vauriot olivat hivenen oletettua pahemmat, niin uskon vakaasti, että kyseinen arvio alittuu reippaasti. Toivottavasti, koska rahakirstu ammottaa tyhjyyttään ja ravintolapäivään on vielä aikaa.

Työnjako Villen kanssa on selvillä. Minä etsin pääasiallisesti kotimaasta ja Ville ulkomailta. Ostopäätökset tehdään sitten porukalla, samoin ostot ulkomailta.

Suomalaisista palveluista eniten on hyötyä ollut nettivaraosa.com ja autovahinkokeskuksen verkkokaupoista. Myös tori.fi on ollut yllättävän kätevä. Vähän aikaa kesti tajuta, että palveluihin voi tehdä myös ostoilmoituksia. Niitäkin kannattaa suosia. Ainakin nyt nappasi :)

Linkkejä seuraamalla olen löytänyt maastamme käsittämättömän määrän purkamoita ja yksityisiä myyjiä. Sivujen ja hakukoneiden taso on melko riemunkirjavaa, mutta näppärä etusormi voi siirtyä huonoilta sivuilta pois hetkessä.

Ulkomailta hankintoja tehtäessä suurin ilonaihe on ollut ebay.fi. Sieltä löytyy käytettyjenosien lisäksi myös paljon ilmoituksia nettikaupoilta. Heidän linkkejään seuraamalla voi pääsee sitten firman omille kotisivuille. Ebayn hyviä ominaisuuksia on myös turvallinen maksutapa PayPal.

Tiedonhaku internetistä on vahvuusalueeni. Osaan käyttää hakukoneita tehokkaasti ja kriittisesti. Hintavertailuja kannattaa aina tehdä ja selvittää lisäksi, onko kyse alkuperäisestä osasta vai tarvikkeesta. Kannustan kuitenkin kaikkia muita kanssa näpertelijöitä tutustumaan rohkeasti palveluihin. Tiedonhaun oppii nopeasti. Rahansäästö on hyvä motivaation lähde.

Puuttuvien osien lista on kutistunut alle kymmeneen. Itsetunto on noussut kohisten.

 

19. Pari sanaa varaosamyyjistä

Pihkura!

Peeveli!

Himputti!

ja muutama muu rehevämpi ja rumempi ilmaisu kävi mielessä, kun pohdiskelin varaosaliikkeistä saamiani asiakas(palvelu)kokemuksia. Tämän viikon teemana on siis ollut varaosien metsästys.

Ilmeisesti minusta aistii näkemättäkin sekä tyhmyyteni että köyhyyteni. Enhän toki rohkene edes kuvitella, että saisin asiantuntevaa palvelua, mutta jos edes näennäisen ystävällistä tai edes asiallista kohtelua?

Työkseni, tunnustan, opetan liiketaloudenperustutkinnon ammatillisia aineita, eli selkokielellä merkonomeja. Todellakin, myös selkokielellä, koska työskentelen erityisoppilaitoksessa.

Kyseiseen tutkintoon kuuluvat esimerkiksi kokonaisuudet asiakaspalvelu ja myynti, tuotetuntemus ja sähköinen kaupankäynti. Arvioin opintokokonaisuuksien ja näyttöjen suorituksia toistuvasti. Toisinaan joudutaan tavoitteista tinkimään ja mukauttamaan näyttöjä. Varaosamyynnin "ammattilaisia" kontaktoidessani pohdin arviointeja heidän työstään. Arvosanat eivät olisi olleet mukautettuja vaan hylättyjä. Kyllä olisi lisäkoulutukselle tarvetta.

Taustana kerrottakoon, että olin varaosaluettelon kuvien perusteella selvittänyt puuttuvien osien nimet ja numerot. Minulla oli myös pyörän valmistusnumero varattuna, mikäli sitä tarvittaisiin. Tiesin siis, mitä olin kysymässä. Sähköpostiviesteihini ei vastattu ja jos pyysin lähettämään puhelinkyselyihini vastausta sähköpostilla, niin ei onnistunut. Eivätkö myyjät osaa, halua vai uskalla palvella asiakasta sähköisesti?

Puhelimessa saamani vastaukset olivat epämääräisiä ja niistä huokui mielestäni hyvin heikko tuotetuntemus. Tiedän mielestäni yhtä ja toista (kiitos Veldelle) tilausjärjestelmistä ja niiden käytöstä. Ei se mitään ydinfysiikkaa ole, oikeasti.

Epäystävällisyys ja asiakaspalvelussa vaadittavan tilannetajun puuttuminen yhdistettynä epäselvään artikulointiin. Millä ihmeen systeemillä näitä myyjiä rekrytoidaan? Omistajan peräkammarin perukoiltako?

Minusta on kauhistuttavaa ajatella, että sukupuoleni olisi vaikuttanut palvelun laatuun. Ajatus hiipi kuitenkin mieleeni. Kyllähän naisen euro on halvempi kuin miehen, mutta ei sitä kassakuitin loppusummassa huomioida.

Voihan vika kyllä olla minussakin. En tunne kyseisten liikkeiden toimintatapoja ja -kulttuuria. Ehkä toimin liian suorasukaisesti kysellessäni hintoja sähköpostilla/puhelimitse. Olisiko minun pitänyt mennä henkilökohtaisesti pähkäilemään tarpeitani paikan päälle rikkinäinen osa kainalossa? Neuvokaahan kokeneemmat minua, miten tulee toimia, jos haluaa ostaa varaosaliikkeestä jotakin?

Onneksi on verkkokauppoja olemassa. Sinne suuntaamme siis…

Yksi onnistumisen kokemus ja se ansaitsee tulla mainituksi. Kävin paikallisessa ruuvimarketissa hakemassa Hatkaan uusia ruuveja. Vaikka kertaostokseni oli hyvin pieni, minua palveltiin oikealla vuorolla ja hyvin asiantuntevasti ja ystävällisesti. Myyjä oli ehdottomasti alansa eliittiä. Näyttöarvosana olisi ollut ehdottomasti paras mahdollinen. Palkitsin hänet kuitenkin suoralla palautteella heti ostotilanteen päättyessä. Lisäksi soitin seuraavana päivänä liikkeen omistajalle ja kehuin saamani palvelua, myyjän tietysti nimeltä mainiten J

18. Näpit öljyisessä möhnässä

Vihdoinkin suuri purkaus voi alkaa. Seisoimme Villen kanssa Hatkan vieressä kuin patologit vainajan äärellä konsanaan. Hiljalleen tartuimme operatiivisiin välineisiin ja suorastaan hartaana kävimme tehtävän kimppuun. Ähinää, puhketta, mietteliäitä äännähdyksiä. Vaitonaisina ojentelimme avaimia pyynnöstä ja toisinaan pyysimme apua hankalan osan irrottamisessa. Pala palalta kuorimme Hatkan yltä kaikki rikkoutuneet osat.

Ehkä meitä, ensikertalaisia, jännitti. Osien irrotus kävi yllättävän helposti. CRC ja maltillisuus olivat hyvä yhdistelmä, sillä onnistuimme työssämme aiheuttamatta lisävaurioita. Lapsena olin usein pajalla kyläsepän hanslankarina hänen tehdessään töitään. Myöhemmin, sepän kunnon huonontuessa, jouduin työskentelemään hänen ohjeistuksensa varassa. Yllättävän monta pikku kikkaa nousi selkäytimestäni. Koin suunnatonta iloa päästessäni jakamaan tätä isältäni saamaa hiljaista tietoa nyt Villelle. Sähkölaitteista en tajunnut mitään, mutta onneksi Ville hallitsi ne. Uskomaton oli se piuhojen määrä, mikä Hatkan sisältä löytyi.

Välillä tyydyin näyttämään valoa. Siinä maalipöntön päällä istuessa, valo toisessa kädessä ja olut toisessa, koin vihdoin päässeeni itseni kokoiseen ammattiin :) Vähän niin kuin vapaudenpatsas, mutta ei sitten kuitenkaan.

Purkauksen loputtua siirryimme puhdistamaan pyörää. Mikä käsittämätön määrä öljyistä maa-ainesta, linnun ulostetta ja purua. Rapsutimme, kaavimme, hankasimme ja kitkutimme. Hiljalleen Hatka alkoi näyttää kelvollisen siistiltä. Samaa ei voinut sanoa käsistämme, kengistämme ja eteisen matosta. No, rapatessa roiskuu.

Kasaaminen saattaa olla jokseenkin mielenkiintoinen operaatio ja taatusti paljon hankalampi. Ennen tätä täytyy kuitenkin hankkia melkoinen kasa osia. Illat kuluvat nyt netissä varaosia metsästäen.

Kuvia laitan illalla tänne.

17. MC Liävä

Liävä =  navetta.
Itäsuomalaisen pienviljelijäperheen keskimmäiseksi tyttäreksi syntymistä ei varsinaisesti voi pitää lottovoittona. Vanhempiemme suuri trauma oli, ettei heille syntynyt poikaa, siis tilalle jatkajaa. Juoppo ja heittiö tämä meidän potentiaalinen veljemme olisi kuitenkin ollut, kuten isäni ja isoisäni. Ainoana poikana pilalle hemmoteltuja, mutta suuria persoonia, legendoja.
Meitä sen sijaan ei hemmoteltu. Pojan puuttuessa meistä kasvatettiin ns. hyviä jätkiä. Onnistuiko se sitten hyvin vai huonosti, tiedä häntä. Mikään ei riittänyt. Niin meistä syyllisyydessä kasvaneista tuli pakkomielteisiä työntekijöitä, ikuisia suorittajia, selviytyjiä. Kyynisiä ämmiä.
Tila ositettiin ja kiinteistö jäi Päissille. Liävä, joka viimeksi on toiminut kyläsepän pajana ja mehiläishoidon tukikohtana, ollaan nyt valjastamassa uusiokäyttöön. Erilainen, uljakka elämä MC Liävän kerhotilana on koittamassa.
MC Liävä, täysin epävirallinen toimija, koostuu suvun jäsenistä. Sukulaisuus ei kuitenkaan ole ykkösprioriteetti, vaan riittävän tosikko elämänasenne riittää jäsenyyteen. Jäsenen tulee lisäksi olla hyvä lettujen syönnissä. Lisäksi tulee tykätä grillimakkarasta ja oluesta. Alkoholiton (suosikkini) olut lasketaan myös. Kahvin juominen katsotaan myös eduksi.
Projektirahoituksesta sen verran, että haaveilla on taipumus toteuttaa itseään. Takataskussani oli "hiomaton timantti", joka oli minulle kieltämättä hivenen tarpeeton. Pohtiessani ääneen likviditeettiongelmaani, löytyi ratkaisu hivenen yllättäin. Kysyntä ja tarjonta kohtasivat ja nyt rahoitus on siinä mallissa, että Hatka saadaan maksettua ja varaosiinkin jäi kohtalainen pesämuna. Valmiiksi ei Hatkaa koossa olevalla pääomalla saada, mutta yli puolet kustannusarviosta on kasassa.
Hatka pääsi eilen purkaukseen. Iltapuhteella sulkeuduimme Villen kanssa varastoon ja irrotimme pyörästä kaikki rikkoutuneet osat ja teimme inventaarion. Ei massiivisia yllätyksiä, pari pientä pettymystä.
Valokuvia ja tarinaa operaatiosta tulossa tiistain päivitykseen. Nyt siirryn valmistautumaan puhdistusoperaation aloittamiseen.

16. Takaperä ja etukeula

Velde nojasi ovenkarmiin ja huokaisi. Kello näytti 01.30. Ajomatka halki Suomen näkyi habituksessa. Armoton anoppi oli ärsyttävän virkeänä ja tiedonhaluisena vastassa kysymyksineen. Olin päättänyt selvittää etujarrunestesäiliön sijoittelun logiikan. Velde teki pikaisen tilannearvion ja totesi, että parasta yrittää opettaa. Luento keulimisesta, tempuista ja jarrujen toiminnasta. Ymmärsin, noin teoriassa.
Kävimme läpi ohjausiskarin käyttötarkoituksen ja tarpeellisuuden. Helpotuin tiedosta, ettei se ole välttämätön, mikäli ei harrasta hurjailua. Olin katsonut netistä hintaa kyseiselle värkille ja todennut melko tyyriiksi härpäkkeeksi.
Vielä pikainen retki Hatkan luo varastoon, jossa Velde suoritti osien tunnistukseen liittyvän tehtävän hyväksytyin arvosanoin. Palkkioksi tästä suorituksesta päästin hänet armeliaasti ansaituille yöunille. Herätykseen oli vielä ruhtinaalliset neljä tuntia aikaa.
Itsekseni jäin pohtimaan Velden ilmeitä. Ilmeisesti käyttämäni termi takaperä ei ollut kovin onnistunut valinta. Etukeulakin sai hänen kulmakarvansa kohoamaan. Minulla lienee termistö vielä hivenen hakusessa.
Sormiani kihelmöi halu päästä purkamaan pyörää. Pakko antaa kuitenkin himon yltyä, koska papereita ei ole vielä tehty. Olemme tosin sopineet jo kaupanteon ajankohdan. Ennen tätä minun täytyy kuitenkin keplotella lisärahoitusta. Periaatehan projektissa on, että palkkarahoja ei investoida. Täytyy siis keksiä vielä jokin luova ratkaisu. Hyviä ideoita otetaan mielihyvin vastaan.

15. Aikalaiskertomuksia mopomessuilta

Lauantaina tapahtui ylösnousemus. Poikani Seppo havahtui uuteen päivään juuri niin puuhakkaana, kuin armeijasta lomalla olevat nuorukaiset yleensä heräävät. Ainoana johtotähtenään ajatus messukeskuksen moottoripyöristä, hän raastoi vartalonsa eroon symbioottisesta vuodesuhteestaan.
Katu-uskottavuudeltaan vähintäänkin arveluttava seurue (Seppo, naapurikylän Ipi ja sisareni Päissi), lähti siirtymään kohti moottoripyöräilijöiden taivasta; Helsingin messukeskusta.
Itse en seurueeseen liittynyt, joten kerron tarinan "kärpäsenä katossa" -perspektiivistä.
Reissu sujui sangen mallikkaasti ruokailuun saakka. Pidän tätä, matkaajat tuntien, erittäin mallikelpoisena suorituksena.
Aterioidessaan sisareni bongasi jonosta Hatkan myyjän. Myyjä oli ns. liikuttuneessa mielentilassa eli  humaltunut paitsi messutarjonnasta myös alkoholista. Sisarellani on taipumus auttaa hädänalaisessa tilassa olevia. Yleensä autettavat eivät edes tiedä tarvitsevansa apua.
Päissi nappasi miehen pöytäseurueeseen. Pian Hatkan historiaa ja ominaisuuksia puitiin sangen värikkäin ja vaihtelevin sanakääntein. Tarinan iskennän lomassa Hatkan myyjä otti vielä muutaman virkistävän oluen.
Nyt tarina käy mielenkiintoiseksi. Hatkan uusioperhe koki velvollisuudekseen kuljettaa humaltuneen myyjän kotiinsa. Ongelmaksi muodostui se, että asunnon sijainnista ei ollut käsitystä edes asukkaalla. Asumus on parakki, joka sijaitsee isolla rakennustyömaalla. Kiinteää katuosoitetta ei ole. Kaksi tuntia myöhemmin seurueemme löytää työmaan harhailtuaan matkalla Korson juottoloissa. Erityisesti ravintola Via Dolorosa kuulosti kohtalokkaalta. Myöhemmin katerpillareiden, nostureiden, dumppereiden ym. seasta löytyy kuin löytyykin halli, jonka sankarimme tunnistaa.
Puff! Kaveri häipyy nurkan taakse keventämään oloaan ja haihtuu kuin pakokaasu paikalta. Vain keltainen lumi jää todistamaan tapahtunutta. Ipi, Seppo ja Päissi pohtivat tilannetta. Lopputuloksena he kokevat velvollisuudekseen löytää kaveri ja varmistaa hänen turvallisuutensa. Hieman arastellen he siirtyvät sisälle halliin etsimään kadonnutta miestä. Jahas, kaveri on mennyt saunanlauteille nukkumaan. Volyymiin perustuvaa viestintää vahvistetaan rivakalla ravistelulla ja kaveri saadaan jalkeille.
Parakin ovi auki, valot päälle, mies vuoteelleen, valot pois ja ovi kiinni. Hyvää yötä.
Seurueemme aloittaa paluumatkansa käytettyään 2,5 tuntia aikaa Hatkan myyjän kotiuttamiseen.
Seuraavana päivänä sisareni lähettää hänelle viestin: Oliko tyyny hyvin? Mies ei muista nähneensä sisartani, muista kuvioista puhumattakaan. Ilahtuu kuitenkin tiedosta, että kadonnutta takkia kannattaa ehkä kysellä messukeskuksesta.

14. Poliisilaitoksella

Ajokortti asioissa poliisilaitoksella. Odotustilassa oli väkeä ja tunnelmaa. Rakastan tuijotella ihmisiä ja miettiä heidän kohtaloitaan.

Nyt pääsin seuraamaan kahden eläkeläisen kiukkua ja puhinaa. Toisilleen ilmeisen tuntemattomat herra ja rouva sättivät äänekkäästi henkilökunnan alimpaan hornantuuttiin. Oli niin hidasta ja vaikeaa koko touhu, kuulema. Yritin sitten lohduttaa, että mikäs hätä meillä täällä lämpimässä on istuskellessa. Asiat voisivat olla huonomminkin. Vika tikki.

Sain osakseni hyvin närkästyneitä katseita ja tuhahduksia. Onneksi pääsin pian asioimaan pois paheksuvien vanhusten tieltä. Sain asiani pikaisesti hoidettua ja totesin herttaiselle rouvalle tiskin takana, että eikös sulla ala just kahvitunti? Rouva hymyili ja sanoi, että hyvä kun muistutit. Löi lapun luukulle ja häipyi kahvitauolle. Lähtiessäni toivotin iloisesti mukavaa päivän jatkoa näille vanhuksille ja lisäsin vielä suloiseksi lopuksi, että "Ei olla tästä katkeria toisillemme." Katseet lämmittivät selkääni kivasti lähtiessäni ulos ovesta. Käytävään saakka saatoin aistia tekohampaiden kirskunnan odotushuoneessa :)

Hymyilin koko matkan kotiin.