Sunnuntaina seisoimme hiljaisina avoimen kuomukärryn ympärillä ja ihmettelimme. Kommentteja sateli puolesta ja vastaan. En tiedä mikä on vedonlyöntisuhde hankeen onnistumisen puolesta. Parempi niin.
Illalla pakkasin koiran autoon ja matkasimme kohti etelää kärry perässä. 4,5 tuntia ja 345 km myöhemmin yhdistelmämme karautti Hämeeseen. Ei taaskaan vastoinkäymisiä. Uskomaton munkki.
Seuraavana iltana alkoi raadanta. Lumityöt varaston edustalla veivät voimani, mutta hammasta purren taistelin tieni hangen läpi. Peräkärryn kääntäminen oven eteen sujui avustettuna. Kahdestaan emme Masan kanssa tohtineet Hatkaa siirtää sisälle ja niin purjehdin lainaamaan naapurin rouvalta hänen miestään. Mies irtosi hövelisti ja pian alkoi sinänsä jännittävä vaihe: Pyörän siirto rampin avulla varastoon jokseenkin kapean oven kautta. Operaatio sujui kuin unelma. Niin Hatka asettui uuteen kotiinsa ja mielestäni se näytti heti jotenkin iloisemmalta. Lisäsin vielä vähän lämpöä, että se tuntisi olonsa kotoisaksi ja tervetulleeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kernaasti saa laittaa kommentteja blogista ja muustakin :)