Sisaren toimittua ansiokkaasti välvouhkana (=puhemies) aikansa, päätin voimaantua ja soittaa Hatkan nykyiselle omistajalle. Tomeran oloinen setä vastasi puheluun ja pääsi kiitettävän nopeasti kartalle keskustelun tarkoitusperistä. Kyselin pyörästä ja kerroin projektista. Kävimme läpi pyörän historiaa ja pyysin hänen lupaansa avautua Hatkan värikkäästä menneisyydestä blokissani. Lupa irtosi. Täytyy rehellisyyden nimessä mainita, että kyseinen mies piti minua ilmeisen kajahtaneena yksilönä. Terävä heppu.
Kaduttaa, että tulin kysyneeksi pyörän rikkoutuneista osista. Nopeammin olisin kirjannut ylös ne ehjäksi jääneet osat. Pyörällä on tehty ilmeisen näyttävä kaatuminen, törmäykseltä kuitenkin välttyen. Historiaan palaamme tarkemmin pyörän noudon yhteydessä. Mies tuumasi lohdullisesti, että asiantuntevalla avulla pyörästä voi vielä ehkä saada toimivan. Yllytti hullua.
Olen heittäytynyt aiemminkin melko päättömiin hankkeisiin ja vaipunut epätoivoon jossain vaiheessa. Kaikki projektit on kuitenkin saatettu loppuun, vaikka persaukset ovatkin välillä viistäneet maata. Oppirahat on maksettu, korkojen kera.
Bonuspoika Ville on sitoutunut hankkeeseen. Hatkan matka tulee olemaan melkoinen reissu. 16 -vuoden ikä on hyvä lähtökohta. Nuoruuden energia yhdistettynä keski-ikäiseen hulvattomuuteen. Lopputulos voi olla melkein mitä tahansa.
Projekteistani tämä on se, josta voi tulla henkilökohtainen Waterlooni. Aiemmin olen aina ollut tinkimättömän varma onnistumisesta. Tunnistan, että nyt voi tulla pari ylimääräistä muuttujaa. Ihan vähällä ei kuitenkaan tulla luovuttamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kernaasti saa laittaa kommentteja blogista ja muustakin :)