Lauantai, kolme viikkoa ajatuksen syntymisen jälkeen. Vapaa-ajan asunnolla lasten ja sisaren kanssa.
Alustavasti kaavailimme pyörän noutoa iltapäivälle, mutta muuttujia oli liikaa. Järkevät ihmisethän olisivat noutaneet pyörän valoisalla. Viisaus ei asu meissä.
Illan pimetessä vatuloimme erilaisia kombinaatioita hakureissun toteuttamiseksi. Päädyimme ratkaisuun, jossa yhdistäisimme noudon ja sisarenpojan tuparit. Seppo, Mekku, Velde, Päissi ja minä. Yhdellä autolla ja kuomukärryllä mennään ja sillä selvä. Piste.
Jossain siinä välissä, kun kävin vessassa ja pukeuduin, suunnitelma oli jälleen muuttunut. Minä olin vävyn ja kärryn kanssa etenemässä kohteeseen ja muu seurue ties missä.
Pyrytti. Kärryssä kesärenkaat. Itä-Suomessa on aina järviä kierrettävänä. Matkaa kaupungin toiselle laidalle kertyi tästä johtuen liki sata kilometriä. Usko alkoi jo hiipua. Tie kapeni kapenemistaan ja tuuli puisteli yhdistelmää. Kinokset peltoaukeiden kohdalla kasvoivat kasvamistaan. Viimein saavuimme lossille ja vain muutama kilometri myöhemmin saavutimme kohteen. Iloisen retkikuntamme toinen puolisko, Lassilla vahvistettuna, oli jo valmiina operaation toteuttamiseen.
Kuomu auki ja pyörä kyytiin. Ei ongelmia. Ihan ihmeellisen kätevästi sujui koko juttu. Ei edes sidontaliinat temppuilleet. Olihan kerrankin luksusta. Kuomu kiinni ja tupareihin. Karambolabooli oli sopivan tujua ja mehukasta. Oli ihan voittaja fiilis.
Kotiuduimme hyvässä järjestyksessä ja Hatkan ensimmäinen siirtymä oli viety onnistuneesti päätökseen. Hyvä mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kernaasti saa laittaa kommentteja blogista ja muustakin :)