Herätessäni uuteen päivään kello 11.30 totesin heti, että peli on menetetty. Saksalaisella työmoraalilla varustettu keski-ikäinen täti-ihminen ei vaan kerta kaikkiaan kestä sitä, että nukkuu noin hävyttömän kauan. Onneksi kukaan ei nähnyt tapahtunutta. Eikä minulla todellakaan ollut tarvetta avautua aiheesta julkisesti.
Tammikuinen pakkaspäivä ja minun olisi pitänyt lähteä ulos reippailemaan, niin olisin voinut kehua suorituksellani illalla naamakirjassa. No, minä nyt sattumalta vihaan aikaisia ylösnousuja, ulkoilua pakkasessa ja liikuntaa noin yleensä. Koska päiväni oli totaalisesti pilalla, otin vielä pikku unet.
Torkkujen jälkeen makailin vielä tovin pohtien elämääni ja miettien joutilaisuuttani. Aloin pohdiskella jotain harrastusta iltojeni iloksi. Jotain totaalisen outoa ja hankalaa. Pois mukavuusalueelta. Ei kuitenkaan mitään liikunnallista tai muuten reipasta. Eikä hyödyllistä. Jotain...?
Tunnen muutamia motoristeja. Olen ihmetellyt, miksi kukaan täyspäinen sulloutuu tiukkaan ajopukuun ja hikoilee siinä kauniina kesäpäivänä. Rakastan ilmastoitua autoani ja helppoja siirtymiä paikasta toiseen. Päätäni puristaa jo muutenkin tarpeeksi, ei siihen kypärää tarvita.
Siitä se ajatus sitten lähti.
Etsin jostain moottoripyörän raadon ja astun uudelle alueelle. Autoista tiedän paljonkin. Esimerkiksi tunnistan värit ja muutamia yleisiä merkkejä ja jopa muutaman mallin. Tiedän myös, että on olemassa automaattivaihteisia ja väkisinvaihdettavia malleja. Kaikkea sellaista perusjuttua siis.
Moottoripyöristä tiedän, että ne ovat äänekkäitä ja hankalasti käytettävän oloisia. Mielestäni täysin maamme ilmastoon sopimattomia turhakkeita. Sisareni on motoristi, mutta muuten ihan järkevä. Minua kiinnostaa suuresti, miten niin älykäs ihminen voi innostua moisesta puuhastelusta.
Päätin ottaa asiasta selvää. Eihän se oikeasti voi niin vaikeaa olla!
Ihan pimee hanke. Onnea!
VastaaPoistaAika hyvä suunnitelma :D
VastaaPoistaSiitä se lähtee. :)
VastaaPoista