10. Esihysteerinen aikakausi

Oletko pelannut "En ole koskaan -peliä? Seurapeli, jossa ei välineitä kaivata. Pelaajista joku mainitsee asian, jota ei ole koskaan tehnyt. Mikäli kaikki muut ovat, saa pelaaja pisteen. Tyyliin "en ole koskaan oksentanut humalassa". Melko varma piste aikuisporukassa. Ei tosin minulle.
Vahvimpia valttejani kyseisessä pelissä ovat:

• en ole koskaan ottanut tatuointia
• en ole koskaan syönyt mustaamakkaraa
• en ole koskaan pelannut hedelmäpeliä
• en ole koskaan ajanut moottoripyörällä

Miten olen ajautunut tähän jamaan? Tonnisen Kawasakin omistajaksi? Tietäen hyvin, etten koskaan pystyisi, vaikka jostain omituisesta syystä haluaisinkin, ajamaan kyseistä värkkiä. Rohkeanko mennä kyytiin? Vävyni Velde on kokenut motoristi ja voisin harkita pientä ajolenkkiä hänen kyydissään. Ehkä. Tilapäisessä euforisessa mielentilassa?
Olen kerran olut kevarin kyydissä. Hurjassa viidentoista vuoden iässä. Matka toukokuisena yönä kaverin bileistä Hondan tarakalla kotiin. Palelsi. Nälätti. Ramasi. Masensi. Uudet, valkoiset nahkakengät menivät rospuuttoisella savitiellä pilalle. Istuin kyydissä kuin suolapatsas. Olinko kankeana kauhusta vai kylmästä. Ehkä molemmista. Melko surkeaa noin kokonaisuutena.
Myöhempinä aikoina, sukulaismiehen vimmaamana, sullouduin kerran ajoasuun. Asu oli nahkainen ja sillä oli selvästi enemmän kilometrejä takana kuin edessä. Aromeina home, hiki ja ummehtuneen aitan kombinaatio. Ajelusta ei ole jäänyt mitään muistijälkeä, mutta uskoakseni pieni lenkki pyörähdettiin, koska muistan hatarasti kuskin mutisseen myöhemmin jostain viljasäkin kyydittämisestä. Ilmeisesti en ollut ihan hiffannut kallistusten merkitystä mutkissa. Kovin lupaava ei siis tämä motoristin urani ole ollut. On minulla kuitenkin kaksi mopoa, joilla molemmilla olen ajanut. Sininen ja punainen Erkkola. Aikoinaan Koskenkorvalla sotainvalideille rakennetut. Kolmepyörää ja automaattivaihteet, maksiminopeus 25 km/h.

Hurmu ja Viima