Romula, tai ulkovarasto, miten nyt halutaan kutsua. Tuo pienen pieni, mutta lämmitettävä, tila on ollut maalipurkkien, urheiluvarusteiden ja moninaisen sälän loppusijoituspaikka. Sinne aiomme kuitenkin Hatkan ängetä. Pienellä mielikuvittelulla näimme tilan siivottuna ja raivattuna. Avattuamme ulko-oven taisi molemmilta; Villeltä ja minulta, karata pieni huokaus. Mahdoton tehtävä?
Urhoollisesti kokosimme itsemme ja valoimme toisiimme rohkeutta. Kävimme puuhakkaasti toimeen.
Lajittelimme tavarat säilytettäviin, muualle kuljetettaviin ja kaatopaikalle meneviin. Aikamme pakerrettuamme löysimme nurkan! Heitimme ylävitoset ja jatkoimme kadonneiden nurkkien metsästystä. Päivän kääntyessä iltaan olimme edenneet kaivauksissa "nurkat vaiheen voittoon". Kaikki paikallistettu.
Hiljalleen selätimme tavararöykkiöt ja tunnelma oli kuin pohjalaisella painisalilla. Teimme uskomattomia löytöjä, niin hyvässä kuin pahassa. Miten paljon materiaa voi olla pienessä varastossa? Lopputulos oli huikaisevan siisti ja järjestyksessä oleva tila, johon hyvällä sovulla mahdumme kaikki kolme kerralla. Hatka, Ville ja minä.
Samaan aikaan toisaalla tehtiin myös kaivauksia. Hatkan omistaja etsi papereita, avaimia ym. tykötarpeita kaupantekoa varten. Ystävällinen setä lähetti meille kännykällä kuvia Hatkasta. Kyllä, tämä odotus on ehdottomasti raskauteen verrattava tila ja nyt oltiin ultraäänessä. Kuvat olivat sinänsä paljon puhuvia, mutta yhtä hankalaa kuin ultran kuvista on hahmottaa valmis pienokainen, oli näistä kuvista hahmottaa uljakka kulkupeli. Pari kertaa tuli nielaistua kuvia katsellessa. Kauhusta sekä liikutuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kernaasti saa laittaa kommentteja blogista ja muustakin :)