lauantai 16. helmikuuta 2013

19. Pari sanaa varaosamyyjistä


Pihkura!
Peeveli!
Himputti!
ja muutama muu rehevämpi ja rumempi ilmaisu kävi mielessä, kun pohdiskelin varaosaliikkeistä saamiani asiakas(palvelu)kokemuksia. Tämän viikon teemana on siis ollut varaosien metsästys.
Ilmeisesti minusta aistii näkemättäkin sekä tyhmyyteni että köyhyyteni. Enhän toki rohkene edes kuvitella, että saisin asiantuntevaa palvelua, mutta jos edes näennäisen ystävällistä tai edes asiallista kohtelua?
Työkseni, tunnustan, opetan liiketaloudenperustutkinnon ammatillisia aineita, eli selkokielellä merkonomeja. Todellakin, myös selkokielellä, koska työskentelen erityisoppilaitoksessa.
Kyseiseen tutkintoon kuuluvat esimerkiksi kokonaisuudet asiakaspalvelu ja myynti, tuotetuntemus ja sähköinen kaupankäynti. Arvioin opintokokonaisuuksien ja näyttöjen suorituksia toistuvasti. Toisinaan joudutaan tavoitteista tinkimään ja mukauttamaan näyttöjä. Varaosamyynnin "ammattilaisia" kontaktoidessani pohdin arviointeja heidän työstään. Arvosanat eivät olisi olleet mukautettuja vaan hylättyjä. Kyllä olisi lisäkoulutukselle tarvetta.
Taustana kerrottakoon, että olin varaosaluettelon kuvien perusteella selvittänyt puuttuvien osien nimet ja numerot. Minulla oli myös pyörän valmistusnumero varattuna, mikäli sitä tarvittaisiin. Tiesin siis, mitä olin kysymässä. Sähköpostiviesteihini ei vastattu ja jos pyysin lähettämään puhelinkyselyihini vastausta sähköpostilla, niin ei onnistunut. Eivätkö myyjät osaa, halua vai uskalla palvella asiakasta sähköisesti?
Puhelimessa saamani vastaukset olivat epämääräisiä ja niistä huokui mielestäni hyvin heikko tuotetuntemus. Tiedän mielestäni yhtä ja toista (kiitos Veldelle) tilausjärjestelmistä ja niiden käytöstä. Ei se mitään ydinfysiikkaa ole, oikeasti.
Epäystävällisyys ja asiakaspalvelussa vaadittavan tilannetajun puuttuminen yhdistettynä epäselvään artikulointiin. Millä ihmeen systeemillä näitä myyjiä rekrytoidaan? Omistajan peräkammarin perukoiltako?
Minusta on kauhistuttavaa ajatella, että sukupuoleni olisi vaikuttanut palvelun laatuun. Ajatus hiipi kuitenkin mieleeni. Kyllähän naisen euro on halvempi kuin miehen, mutta ei sitä kassakuitin loppusummassa huomioida.
Voihan vika kyllä olla minussakin. En tunne kyseisten liikkeiden toimintatapoja ja -kulttuuria. Ehkä toimin liian suorasukaisesti kysellessäni hintoja sähköpostilla/puhelimitse. Olisiko minun pitänyt mennä henkilökohtaisesti pähkäilemään tarpeitani paikan päälle rikkinäinen osa kainalossa? Neuvokaahan kokeneemmat minua, miten tulee toimia, jos haluaa ostaa varaosaliikkeestä jotakin?
Onneksi on verkkokauppoja olemassa. Sinne suuntaamme siis…
Yksi onnistumisen kokemus ja se ansaitsee tulla mainituksi. Kävin paikallisessa ruuvimarketissa hakemassa Hatkaan uusia ruuveja. Vaikka kertaostokseni oli hyvin pieni, minua palveltiin oikealla vuorolla ja hyvin asiantuntevasti ja ystävällisesti. Myyjä oli ehdottomasti alansa eliittiä. Näyttöarvosana olisi ollut ehdottomasti paras mahdollinen. Palkitsin hänet kuitenkin suoralla palautteella heti ostotilanteen päättyessä. Lisäksi soitin seuraavana päivänä liikkeen omistajalle ja kehuin saamani palvelua, myyjän tietysti nimeltä mainiten J

3 kommenttia:

  1. Itsellä on vastaavia kokemuksia täällä Savonlinnassa rautakaupoissa. Kävin tässä vuosi sitten asioilla paikallisessa putiikissa ja meno oli kuin Speden ohjelmissa aikoinaan: Myyjiä kiinnosti kaikki muu kun asiakaspalvelu ja kun käännyin erään myyjän puoleen ja sanoin, että anteeksi, voisitteko auttaa, niin myyjä sanoi, että wc on tuolla päin. Ilmeisesti ilmeeni oli aika julma, sillä heti perään herra suvaitsi kysyä että mitä minä oikeasti halusin. Edelleen kohtelu oli alentuvaa kunnes muutamalla valikoidulla lauseella ilmaisin heille olevani rakennusalan "ammattilainen" (valmistuin juuri hetkeä aiemmin). Jouduinpa myös osoittamaan, että he puhuvat täyttä skeibaa ja että tiedän asiasta enemmän kuin he. Arvaa vaan asioinko kyseisessä liikkeessä enää :)
    Muuten tämän blogin teksteistä: Huomaa mistä Sere on perinyt älykkyytensä ja verbaalit lahjansa :)

    VastaaPoista
  2. Itäsuomalaisen sananlaskun mukaan "Ennen lypsää sonnista maidon, kun Carlsonin noutopihan työntekijöiltä jo maksetut tavarat" :)

    VastaaPoista
  3. Tämä kohtelu oli kyllä K-raudan "ansiota". Carlsonilla olen jopa saanut palvelua, mikä on pieni ihme sinänsä :)

    VastaaPoista

Kernaasti saa laittaa kommentteja blogista ja muustakin :)