Lauantaina tapahtui ylösnousemus. Poikani Seppo havahtui uuteen päivään juuri niin puuhakkaana, kuin armeijasta lomalla olevat nuorukaiset yleensä heräävät. Ainoana johtotähtenään ajatus messukeskuksen moottoripyöristä, hän raastoi vartalonsa eroon symbioottisesta vuodesuhteestaan.
Katu-uskottavuudeltaan vähintäänkin arveluttava seurue (Seppo, naapurikylän Ipi ja sisareni Päissi), lähti siirtymään kohti moottoripyöräilijöiden taivasta; Helsingin messukeskusta.
Itse en seurueeseen liittynyt, joten kerron tarinan "kärpäsenä katossa" -perspektiivistä.
Reissu sujui sangen mallikkaasti ruokailuun saakka. Pidän tätä, matkaajat tuntien, erittäin mallikelpoisena suorituksena.
Aterioidessaan sisareni bongasi jonosta Hatkan myyjän. Myyjä oli ns. liikuttuneessa mielentilassa eli humaltunut paitsi messutarjonnasta myös alkoholista. Sisarellani on taipumus auttaa hädänalaisessa tilassa olevia. Yleensä autettavat eivät edes tiedä tarvitsevansa apua.
Päissi nappasi miehen pöytäseurueeseen. Pian Hatkan historiaa ja ominaisuuksia puitiin sangen värikkäin ja vaihtelevin sanakääntein. Tarinan iskennän lomassa Hatkan myyjä otti vielä muutaman virkistävän oluen.
Nyt tarina käy mielenkiintoiseksi. Hatkan uusioperhe koki velvollisuudekseen kuljettaa humaltuneen myyjän kotiinsa. Ongelmaksi muodostui se, että asunnon sijainnista ei ollut käsitystä edes asukkaalla. Asumus on parakki, joka sijaitsee isolla rakennustyömaalla. Kiinteää katuosoitetta ei ole. Kaksi tuntia myöhemmin seurueemme löytää työmaan harhailtuaan matkalla Korson juottoloissa. Erityisesti ravintola Via Dolorosa kuulosti kohtalokkaalta. Myöhemmin katerpillareiden, nostureiden, dumppereiden ym. seasta löytyy kuin löytyykin halli, jonka sankarimme tunnistaa.
Puff! Kaveri häipyy nurkan taakse keventämään oloaan ja haihtuu kuin pakokaasu paikalta. Vain keltainen lumi jää todistamaan tapahtunutta. Ipi, Seppo ja Päissi pohtivat tilannetta. Lopputuloksena he kokevat velvollisuudekseen löytää kaveri ja varmistaa hänen turvallisuutensa. Hieman arastellen he siirtyvät sisälle halliin etsimään kadonnutta miestä. Jahas, kaveri on mennyt saunanlauteille nukkumaan. Volyymiin perustuvaa viestintää vahvistetaan rivakalla ravistelulla ja kaveri saadaan jalkeille.
Parakin ovi auki, valot päälle, mies vuoteelleen, valot pois ja ovi kiinni. Hyvää yötä.
Seurueemme aloittaa paluumatkansa käytettyään 2,5 tuntia aikaa Hatkan myyjän kotiuttamiseen.
Seuraavana päivänä sisareni lähettää hänelle viestin: Oliko tyyny hyvin? Mies ei muista nähneensä sisartani, muista kuvioista puhumattakaan. Ilahtuu kuitenkin tiedosta, että kadonnutta takkia kannattaa ehkä kysellä messukeskuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kernaasti saa laittaa kommentteja blogista ja muustakin :)