26. Edistystä!

Ensinnäkin täytyy tunnustaa, että bloggerin ajoitettu julkaisutoiminto oli minulle liikaa. Palattuani maalta pääsiäisen vietosta, havaitsin lauantain päivityksen olevan ties missä. Anteeksi.

Projekti on pulpahtanut aivan uudelle tasolle.

EURO, EURO, EURO, EUROOOO! Euro, Euro, EUROO!

Tummanpuhuvat miehet huutavat teräksisen kovalla ja pistävällä aksentilla Barcelonan torilla lauantaiaamuna. Meteliä, hälyä, ryminää ja pauketta.

Iloinen retkikuntamme (tytär, vävy, sisar ja minä) oli lähtenyt aikaisin elämysmatkalle markkinoita seuraamaan. Mitään erityisiä ostohimoja ei ollut, mutta kokemuksiahan tässä hamuttiin.

Hatkan satulathan ovat pinnoituksen tarpeessa. Kaatumisen aiheuttama asfaltti-ihottuma ei laastarilla korjaannu. Siinä se oli, suoraan edessäni. Koju pullollaan erilaisia päällystykseen sopivia materiaaleja. Pakkasenkesto voi olla niin ja näin, mutta ensiapu on ainakin puuhattuna. Periaatteesta piti tinkiä hinnasta. Hurjat 9 euroa jäi maksamaan 140*100 cm pala päällystettä. Kylläpä kävi peikkomainen flaksi!

Sisar ja tytär löysivät sataman lähistöltä aivan upean bootsikaupan. Saappaat olivat laadukkaita eli kalliita. Niin kauniita ja persoonallisia. Itse en tohtinut edes kokeilla näitä luomuksia, mutta hyvin kuulema lesti sopi suomalaiseen jalkaan. Tarvinneeko erikseen mainita, että kauppojahan siellä tehtiin. Vähän haikeana esittelin hankkimiani järkeviä ja tylsiä työkenkiä. Naiset patseerasivat ylpeinä bootseissaan. Matolla toki vain, kun kengät tulee vielä pohjata. Käytännöllisenä (=kateellisena) ihmisenä pohdin sitä, miksi kengät myydään siten, että ne pitää viedä suutariin ennen käyttöä.

Espanjaan sain puhelun varaosamyymälästä. Battery tray on vihdoinkin saapunut. Tapahtui, vaikka olin jo hivenen epäuskoinen.

Tavoite on saada pyörä kasaan huhtikuun aikana. Joko toukokuussa tärähtää käyntiin?