Saimme Hatkan valmiiksi. Voi kuinka kaunis siitä tulikaan.
Toukokuisena päivänä siirsimme sen ulos vajasta ja lastasimme peräkärryyn odottamaan kuljetusta.
Hatkan entinen omistaja soitti ja kyseli kuulumisia. Kerroin pyörän olevan ajoneston purkamista vaille valmis. Sovimme, että hän tulee paikalle, kun Hatka seuraavana lauantaina käynnistetään.
Ajoneston purku olikin mielenkiintoinen toimenpide. Vaikein osa koko projektissa. Edes maahantuoja ei osannut neuvoa ja merkkikorjaamolla vain leviteltiin käsiä ja pyöriteltiin silmiä.
Seppo alkoi totaalisesti hermostua, kun ajokausi oli jo menossa ja pyörä oli ajokelvoton. Apu löytyi EBaystä ja maksoi 45 €.
Keskiviikkona sain viestin, että Hatkan entinen omistaja oli menehtynyt. Tämä vähän yli nelikymppinen kaveri löydettiin kuolleena työmaaparakista. Kuolema tuli yllättäin ja olimme kaikki melko hämillämme tapahtuneesta. Kuolema oli luonnollinen, joskin kuolinsyy jäi meille ikuiseksi arvoitukseksi.
Hatka kuitenkin jatkaa matkaansa. Poikani on ajanut sillä nyt kaksi kesää ja kilometrit ovat tuplaantuneet. Alun hienosäätöjen jälkeen pyörä on toiminut moitteettomasti.
Vieläkään en ymmärrä moottoripyöristä tai motoristeista mitään.
Tein mukavan matkan moottoripyörien maailmaan. Ymmärrän, että ne ovat teknisesti hyvin yksinkertaisia. Opin, ettei kaikkea tarvitse ymmärtää.
Vieläkään en ole ollut moottoripyörän kyydissä, saati ajanut sellaisella.
